Yleiskatsaus
Päivitetty 2/2023
Väestö ja muuttoliike
Etelä-Savon tilastoitu väkiluku joulukuussa 2022 oli 130 480 henkeä. Maakunta on Suomen ikääntynein ja nuorten ikäluokat ovat pienet. Työikäisten osuuden ollessa keskimääräistä pienempi väestöllinen huoltosuhde maakunnassa on jo nykyisellään erittäin korkea (80,4, koko maa 62,4) ja heikkenee Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan edelleen vuoteen 2030 mennessä. Viime vuosien kehitykseen perustuva väestöennuste näyttää koko maakunnalle alenevaa väestökehitystä. Muuttoliike oli tappiollinen koko 2000-luvun erityisesti nuorten osalta, mutta ilahduttavaa on, että kokonaisnettomuutto kääntyi positiiviseksi vuodesta 2021 alkaen.
Maahanmuutto on ollut väestökehityksen positiivisin indikaattori jo pidempään, mutta maahanmuuttajien määrät ovat yhä pieniä eikä maahanmuuttajia onnistuta riittävästi kotouttamaan Etelä-Savoon työvoimaksi. Vieraskielisten osuus Etelä-Savossa oli 3,6% ja ulkomaan kansalaisten osuus 2,3% vuonna 2021. MDI:n vaihtoehtoisten väestöennusteiden mukaan edes kasvava maahanmuutto ei pystyisi muuttamaan väestön kokonaiskehityksen suuntaa luonnollisen väestönmuutoksen ollessa niin negatiivinen.
Markkinoiden ja ostovoiman supistumisella on vääjäämättömiä vaikutuksia niin julkisten (sote, koulutus) järjestämiselle kuin yksityisten palvelujen ja kaupan kysynnälle. Ikääntyvän väestön valmius käyttää alati digitalisoituvia palveluita nousee myös haasteeksi. Toisaalta ikääntymistrendi tarjoaa myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia esimerkiksi hyvinvointipalveluissa, mikäli se osataan muuttaa kilpailueduksi.
Tilastoitu väkiluku ei kuitenkaan näytä alueella sijaitsevan väestön kokonaiskuvaa, sillä Etelä-Savo on kausittain hyvin voimakkaasti kasvava maakunta: monipaikkaisesti asuvat ja esimerkiksi vapaa-ajanasunnoillaan aikaa viettävät ja työskentelevät ihmiset eivät näy väestötilastoissa eivätkä sote-palveluiden mitoituksessa. Vuoden aikana alueen näkyvän elinvoiman ja väkimäärän vaihtelu on suurta, sillä esimerkiksi Nordregion tuoreen arvion mukaan Etelä-Savossa sijaitsee kaikkien vapaa-ajanasuntojen ollessa täydessä käytössä yli 100 000 henkilöä vakituisen asutuksen lisäksi. Erityisesti koronapandemian aikana vapaa-ajanasunnoilla on oleskeltu ja työskennelty aiempaa enemmän ja pandemia on pidentänyt vapaa-ajanasumisen kautta sekä lisännyt monipaikkaista asumista. Monipaikkainen työnteko ja kausiväestö tuovat alueelle elinvoimaa, mutta edellyttävät myös toimivia palveluja (esimerkiksi tietoliikenne ja logistiikka). Jyväskylän yliopistossa julkaistun tutkimuksen mukaan kaksoiskuntalaisuuden toteutuminen hyödyttäisi alueista eniten juuri Etelä-Savoa, noin 30-70 miljoonaa euroissa mitattuna, sekä myös maakunnan nykyiseen kunnallisverotasoon suhteutettuna.
Aluetalous ja TKI-toiminta
Alueiden BKT- vertailussa Etelä-Savo sijoittuu maakunnista heikoimmille sijoille. Viime vuosien kehitys on kuitenkin ollut myönteistä ja Etelä-Savon pk-valtainen ja monipuolinen yritysrakenne on selvinnyt kohtuullisen hyvin talouden viime vuosien heilahteluilta (mm. koronapandemia).
Syksyllä 2022 julkistetun Pk-yritysbarometrin mukaan Etelä-Savon yritysten suhdanneodotukset ovat selvästi heikentyneet alkuvuodesta, erityisesti esiin nousee yritysten huoli Venäjän sotatoimien heijastusvaikutuksista ja energian kallistumisesta. Lisäksi tilanteella on vaikutuksia vähentyneeseen kysyntään, tuotantokustannusten nousuun ja yleisen epävarmuuden lisääntymiseen. Etelä-Savossa koetaan lisäksi muuta maata yleisemmin, että sota haittaa logistiikkaa. Tuotantokustannusten voimakas nousu koettelee Etelä-Savon maataloutta ja kannattavuus on laskenut, koska tuottajahintoihin ei ole saatu riittävää korotusta.
Etelä-Savon yrittäjä- ja pienyritysvaltaisuuden haasteita ovat TKI-resurssien niukkuus, joka näkyy yrittäjien osalta ajankäytöllisinä haasteina, osaamisen ja osaajien puutteina sekä rahoituksen haasteina varsinkin uusien startup -teknologiayritysten liiketoiminnan käynnistämisen osalta. Lisäksi ongelmana on TKI-toimijakentän hajanaisuus ja yksittäisiin TKI- ja yrityspalvelupolkuihin liittyvät pulmat. Etelä-Savon TKI-toiminnassa korostuu myös yrityskentän pienuus, jossa samat kehityshaluiset yritykset ovat mukana useissa erityisesti oppilaitosvetoisissa hankkeissa. Tavoitteena on kasvattaa TKI-toimintaan mukaan tulevien uusien yritysten ja yrittäjien määrää. Toisaalta koronatilanne on tuonut merkittävässä määrin uusia yrityksiä ja yrittäjiä myös kehittämis- ja TKI-toiminnan pariin. TKI-toiminnan mahdollisuuksina näyttäytyvät ketterät ja nopeat TKI-kokeiluhankkeet ja -toiminta, jotka ovat kaikille yrityksille avoimia ja joihin yritykset pääsevät matalalla kynnyksellä mukaan. TKI-toiminnassa tarvitaan lisää yhteistyötä erityisesti yritysrajapinnassa. Toiminnassa tämä tarkoittaa muun muassa räätälöityjä toimenpiteitä esimerkiksi yritysten tuotekehityksen ja innovaatioiden kaupallistamisen edistämisessä toimialarajat ylittäen. TKI-menojen suhde BKT:en on Etelä-Savossa 0,9% (koko maa 2,8%), tavoitteen ollessa 4%.
Digitaalisuus nähdään yleisesti keskeisenä osana tulevaisuuden liiketoimintaa, johon alueella panostetaan voimakkaasti. Digitaalisuuden hyödyntämistä ja käyttöönottoa haastaa resurssiniukkuus, uusien digitaalisuuteen perustuvien liiketoimintamallien ja osaajien puuttuminen sekä ns. pakkodigitaalisuuden akuutti muutostarve esim. kivijalkakaupan ja logistiikkapalveluiden toimialoilla.
Älykäs erikoistuminen on tunnistettujen vahvuuksien pohjalta luotavaa kilpailuetua, uutta elinvoimaa ja yritystoimintaa. Älykkään erikoistumisen avulla alueita kannustetaan edistämään ja hyödyntämään rohkeasti tunnistettuja vahvuuksia, jotta niistä voidaan jalostaa kaupallista hyötyä, uutta yritystoimintaa, työpaikkoja ja kasvua. Etelä-Savossa älykkään erikoistumisen strategian painopisteet vuosille 2022-2027 ovat metsä, vesi, ruoka, matkailu ja hyvinvointi. Etelä-Savon maakuntaliiton myöntämästä EAKR-tuesta on kohdentunut vuosina 2018–2021 eniten rahoitusta teemoihin metsä, matkailu, yrittäjyys sekä digitaalisuus.
Yritysrahoituksen kysyntä oli vilkasta erityisesti alkuvuodesta 2022. Kesän jälkeen rahoituskysyntä väheni toimintaympäristössä ja Venäjän hyökkäyssodan aiheutuneista suorista ja välillisistä vaikutuksista johtuen.
Yrityksen kehittämisavustusta Uudistuva ja osaava Suomi 2021-2027 -ohjelmasta kehittämis- ja investointihankkeisiin hakivat eniten matkailualan yritykset, koneiden ja laitteiden valmistajat, metallituotteiden valmistajat, rakennustoiminnan yritykset ja niihin liittyvät palvelut. Uusien markkinoiden hakeminen ja kansainvälistyminen olivat usean yrityksen kehittämisen painopisteenä toimintaympäristön muutosten vuoksi. Etelä-Savon ELY-keskuksesta oli haettu 16.11.2022 mennessä kehittämisavusta yhteensä noin 21,5 miljoonaa euroa 58 hankkeeseen. Päätöksenteko käynnistyi marraskuussa 2022 heti kun järjestelmässä päätöksenteko oli mahdollista.
Maaseutuohjelmasta on myönnetty 16.11.2022 mennessä maaseudun yritystukea 1,4 miljoonaa euroa 58 hankkeeseen vuonna 2022. Eniten maaseutuohjelman varoista kohdentui matkailun toimialalle, metalliteollisuuteen ja puun jalostukseen.
Business Finlandin rahoitusta on myönnetty Etelä-Savoon 3,7 miljoonaa euroa 16.11.2022 mennessä. Myönnetystä rahoituksesta 0,9 miljoonaa euroa oli energia-tukea, 2,5 miljoonaa euroa tutkimus-, kehittämis- ja pilotointihankkeita ja loput erilaisia selvityshankkeita.
Yritystoiminta ja työllisyys
Etelä-Savo on pk-yritysvaltainen, elinkeinorakenteeltaan monipuolinen ja siten luontaisen resilientti maakunta. Yrittäjien osuus työllisistä on maan toiseksi korkein. Kasvuyritysten määrä on vähäinen ja TKI-resurssit niukkoja. Uudistuminen markkinoiden kautta on vähäisempää, koska paikallinen kilpailu on pientä. Yritykset, jotka toimivat uusilla markkinoilla ja tarvitsevat tukea kasvuun joutuvat hakemaan kumppaneita kauempaa. Yritystoiminnan jatkajien vähäisyys on myös haaste: omistajanvaihdoksissa on jatkuva tekemisen paikka.
Etelä-Savossa oli vuoden 2020 lopussa noin 48 300 työpaikkaa. Työllistävin päätoimiala on palveluala, erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelut. Teollisuuden työpaikkoja on erityisesti puunjalostus-, metalli- ja elintarviketeollisuudessa. Alueen elinkeinorakenteessa painottuu alkutuotantovaltaisuus muuta maata voimakkaammin, mikä on huoltovarmuuden näkökulmasta positiivinen asia.
Työllisyysaste on Etelä-Savossa parantunut työikäisen väestön vähenemisen, ei työllisten määrän nousun takia. Työssäkäyntitilaston vuoden 2020 tietojen mukaan miesten työllisyysaste oli Etelä-Savossa 61 % ja naisten 67 %. Miesten korkeamman työttömyysasteen alentamiseksi ja työllisyysasteen nostamiseksi sekä myös ammattien sukupuolisegregaation lieventämiseksi on tarpeen kannustaa suhdanneherkiltä aloilta työttömäksi jääneitä miehiä naisvaltaisille aloille, mm. sote-alan ammatteihin. Miesten työllisyysaste yltää lähes naisten tasolle 30–45-vuotiailla, mutta tätä nuoremmilla ja erityisesti vanhimmilla työikäisillä erot ovat isoja. 50–59-vuotiaiden työllisyysaste vuonna 2020 oli 74 %. 60–64-vuotiaista on vielä joka toinen töissä. 20–30-vuotiaiden työllisyysasteet ovat korkeimpia Etelä-Savon pienissä kunnissa. Keskiarvo on 59 %, ja sen alittavia osuuksia on vain Mikkelissä ja Savonlinnassa. Tilastokeskuksen ja TEM:n vuosittain toteuttaman Työvoiman hankinta toimipaikoissa -selvityksen mukaan neljällä edellisellä vuosineljänneksellä (3/2021–2/2022) rekrytointivaikeuksia vähiten koko maassa (42 % rekrytoivista toimipaikoista) on ollut Etelä-Savossa ja toiseksi vähiten Kaakkois-Suomessa.
Etelä-Savon työttömyysaste oli koko alkuvuoden 2022 koko maan keskiarvoa 0,5–1-yksikköä heikompi. Kesä-elokuussa Etelä-Savon työttömyysaste oli hieman koko maan keskiarvoa alempi. Etelä-Savossa oli heinäkuun 2022 lopussa työttömiä 400 vähemmän kuin vuosi sitten. Etelä-Savossa ei ole pariin vuoteen ollut isoja irtisanomisia, mutta lähikuukausina Savonlinnassa yhden metallituotealan yksikön siirtyminen pois paikkakunnalta heikentää tilannetta. Elokuun lopussa lomautettuja oli Etelä-Savossa vähiten sitten elokuun 2006. Naisten osuus lomautetuista oli vuoden 2022 ensimmäisellä puoliskolla 21 %. Pahimmillaan vuoden 2020 toisella neljänneksellä puolet lomautetuista oli naisia. Pitkäaikaistyöttömyys kääntyi Etelä-Savossa laskuun jo vuoden 2021 toisella neljänneksellä, kun koko maassa kasvu taittui vasta neljännellä vuosineljänneksellä. Pitkäaikaistyöttömien osuus kaikista työttömistä oli elokuun 2022 lopussa 30 %. Yli 55-vuotiaista työttömistä pitkäaikaistyöttömiä on 40 % ja alle 30-vuotiaista työttömistä 17 %.
Pitkäaikaistyöttömien osuus on korkeampi työttömyyskassoihin kuulumattomissa, joiden kohdalla se on 38 %, kun se työttömyyskassojen jäsenistössä on 18 %. Alle 30-vuotiaiden työttömien määrä laski Etelä-Savossa 8 % elokuusta 2021 elokuuhun 2022.
Ulkomaalaistaustaisten työnhakijoiden määrä on laskenut kolmessa vuodessa 18 %. Ulkomaalaisten työttömien aktivointiaste on Etelä-Savossa tammi-heinäkuussa 2022 keskimäärin 56 %; palveluista 80 % on joko työvoimakoulutusta tai omaehtoista koulutusta työttömyysetuudella.
Metalliteollisuudessa hitsaajista ja koneistajista on ollut vuosikausia rekrytointivaikeuksia. Metallialan koulutukseen on kuitenkin viime aikoina hakeuduttu aiempaa paremmin. Rakennusalaa vaivaa koko maakunnassa osaavien toimihenkilöiden pula. Betonituoteteollisuus on noussut uudeksi rekrytointivaikeusalaksi. Rekrykoulutusta on käytetty ratkaisuna. Sosiaali- ja terveyspalveluissa määrällinen pula on suurta lähihoitajista ja sairaanhoitajista. Tilanne on vaikein Pieksämäellä. Miesten määrä sote-alan ammateissa on pikkuhiljaa kasvanut. Majoitus- ja ravitsemisalalta on poistunut koronapandemian aikana paljon työntekijöitä kouluttautumaan ja työhön muille aloille. Matkailualan kausityövoiman saanti kesällä on ollut erittäin hankalaa.
Venäjän hyökkäyssota vaikeutti maa- ja puutarhatalouden sekä metsänhoitotöiden kausityövoiman saantia. EU:n ulkopuolista maista voidaan maaliskuussa 2022 hyväksytyn linjauksen mukaisesti hakea Etelä-Savoon työntekijöitä uusille aloille betonituoteteollisuuteen, puutarha- ja siivoustyöhön ilman saatavuusharkintaa. Aiemmin vapautettuja ovat olleet sosiaali- ja terveyspalveluiden ammattityöntekijät, hitsaajat ja koneistajat sekä maataloustyö. Ukrainalaisia 1.3.2022 jälkeen Etelä-Savon TE-toimistoon ilmoittautuneita työnhakijoita on 14.11.2022 yhteensä 254, heistä työttömiä on 87 ja koulutuksessa 128. Erityisasiantuntija- ja asiantuntija-ammattien työnhakijoista lähes 2/3 on koulutuksessa.
Keskeiset toimialat
Alkutuotannon osuus elinkeinorakenteesta on Etelä-Savossa 6,5 prosenttia (koko maa 2,9 %), millä on merkitystä myös huoltovarmuuden kannalta. Vuonna 2020 Etelä-Savossa oli 2 384 maatilaa. Tilojen lukumäärä vähenee, toisaalta tilakoko kasvaa. Muu kasvinviljely on nykyisellään alueen yleisin tuotantosuunta, joskin maatalouden myyntituloista maidon osuus on 52 %, naudanlihan osuus 16 % ja kasvituotannon osuus 23 %. Tilat ovat peltoalaltaan maan pienimpiä, keskimäärin 32 ha peltoa, josta 41 % vuokrattua. Metsämaa ja muut maankäyttölajit huomioon ottaen tilat ovat kuitenkin maan keskimääräistä suurempia, noin 113 ha/tila. Luomutilojen osuus kaikista maatiloista on kasvussa Etelä-Savossa (12,0 %) ja hieman suurempi kuin koko maassa keskimäärin (11%). Alkutuotannon lisäksi elintarviketeollisuuden alalla maakunnassa on muutama valtakunnallisestikin merkittävä yritys sekä ruoka-alan tutkimus- ja kehittämistoimintaa.
Metsien taloudellinen merkitys on Etelä-Savossa suuri. Maakunnassa on vuosi toisensa jälkeen maan suurimmat kantorahatulot. Puuta jalostetaan maakunnassa erityisesti mekaanisesti, päätuotteina vaneri ja muut kerrostetut tuotteet. Puunjalostuksen prosesseihin liittyvää, kansainvälisesti kilpailukykyistä laitevalmistusta on sekä kemiallisen että mekaanisen jalostuksen tarpeisiin. Puun käytön lisäämisessä, monipuolistamisessa sekä jalostusasteen nostamisessa Etelä-Savolla on paljon kehityspotentiaalia. Maakunnassa on myös puun hyödyntämiseen liittyvää tutkimus- ja kehitystoimintaa, erityisesti Savonlinnassa XAMK:n Kuitulaboratoriossa.
Matkailun osuus BKT:stä on Etelä-Savossa suurempi kuin koko maassa. Ennen koronapandemiaa reilu viidennes alueen matkailijoista tuli ulkomailta. Kotimaisten matkailijoiden suuri määrä ja vapaa-ajan asukkaiden selvästi pidempi kausi paikkasi ostovoimaa koronavuosina. Korona-aikana menestyivät pienet hotellit, mökkimajoitus ja luontomatkailu. Suurin isku matkailualalle on kuitenkin lähes kokonaan tyrehtynyt korona-aikana kansainvälisten matkailijoiden ja pandemian jälkeen venäläisten virta. Matkailuyrittäjillä on kuitenkin katse yli kriisien ja pandemian aikana on kehitetty uudenlaisia tuotteita ja palveluja. Etelä-Savon matkailu on pienimuotoista ja hajautunutta, mikä voi olla myös pidemmällä tähtäimellä etu, jos kuluttajat hakevat tulevaisuudessa fyysistä etäisyyttä, turvallisuutta ja puhtautta.
Kuntatalous
Kuntien tilinpäätösarvioiden mukaan Etelä-Savon kuntien toimintakate asukasta kohden vuonna 2022 oli -7 172€/as (v. 2021 -6 878 €/as). Verotulot Etelä-Savon kunnissa kasvoivat 2,5 prosentilla edelliseen vuoteen verrattuna asukasta kohden (4 473€/as, vuonna 2019 4 365 €/as). Valtionosuudet kasvoivat 5,1 prosentilla vuoteen 2021 nähden. Asukasta kohti laskettuna verotuloista ja valtionosuuksista muodostuva verorahoitus kasvoi 3,5 prosentilla ollen 7 550 euroa (v. 2021 7 292 euroa). Kuntien omien arvioiden perusteella lainakanta pysyi liki ennallaan edellisen vuoden tilinpäätöksiin verrattuna (2022 4 177€/as, 2021 4 123€/as). Investoinnit kasvoivat Etelä-Savon kunnissa 23,8 prosentilla edellisvuoteen nähden. Tilikauden tulos asukasta kohden oli tilinpäätösarvioiden mukaan vuonna 2022 Etelä-Savossa 9 euroa (vuonna 2021 116 euroa). Tulos oli positiivinen Enonkoskella, Hirvensalmella, Kangasniemellä, Puumalassa, Rantasalmella, Savonlinnassa ja Sulkavalla.
Kuntaliiton analyysin mukaan kuntatalous koko maassa on vuoden 2022 jäljiltä juuri ja juuri tasapainossa kuntien menojen kasvaessa ja kuntien talouden eriytyessä. Kuntien ja kuntayhtymien tilikauden tulos heikkeni hieman suhteessa aikaisempiin kahteen vuoteen mutta säilyi yhä vahvalla tasolla hyvien verotulojen, poikkeuserien ja kertaluontoisten tekijöiden vuoksi. Tilikauden tulosta ei kuitenkaan yksistään voi käyttää kuntatalouden tasapainon mittarina.
Osaaminen
Etelä-Savon väestön koulutustaso on alhaisempi kuin koko maassa keskimäärin. Koulutustasoindeksi on kaikkiin maakuntiin verrattuna toiseksi alhaisin. Maakunnan 15 vuotta täyttäneistä 28,8 % (koko maa 26,2 %) prosenttia on ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa. Toisen asteen tutkinnon suorittaneiden osuus kaikista yli 15-vuotiaista, 44,3 %, ylittää koko maan keskiarvon (40,7 %). Maakunnan koulutustasoon liittyvänä haasteena on erityisesti korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden alhainen osuus: korkea-asteen tutkinnon on suorittanut 26,8 % väestöstä, joka on selvästi koko maan keskiarvoa alhaisempi (32,2 %). Etelä-Savon korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus on neljänneksi alhaisin kaikkien maakuntien joukossa.
Ikääntyvässä maakunnassa aikuisten osuus koulutuksessa korostuu. Maakunnan ammatillisissa oppilaitoksissa aikuisten osuus opiskelijoista on jopa 70 %. Nuorten, peruskoulun päättäneiden ja oppivelvollisten opiskelijoiden osuus on taas huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi suurissa kaupungeissa, jossa jopa 70 % opiskelijoista on nuoria. Työelämän ja työtehtävien muuttuessa laaja-alaisemmiksi myös aikuisten, jo työssä olevien osaamisen päivittäminen ja osaamistason nosto korostuu ja lisää tarvetta kehittää monipuolisesti jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia.
Etelä-Savossa yrityskanta on mikro- ja pk-yritysvaltainen ja alueella on keskimääräistä vähemmän resursseja ja valmiuksia työssä olevien osaamisen kehittämiseen. Valtakunnallisen jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen odotetaan parantavan alueen edellytyksiä työikäisten osaamisen kehittämiseen alueen elinkeinojen ja elinvoiman vahvistamiseksi. Kriittistä tässä kuitenkin on, miten jatkuvan oppimisen uudistuksen henkilö- ja määräraharesurssit alueelle kohdentuvat.
Ikäluokkien pienentyessä ja väestön vähetessä ja vanhentuessa ulkomaisten osaajien ja opiskelijoiden merkitys osaajapulaan vastaamisessa tulee maakunnassa vääjäämättä kasvamaan. Tämän vuoksi Etelä-Savossa tarvitaan konkreettisia keinoja helpottaa ja edistää alueelle suuntautuvaa työ- ja opiskeluperäistä muuttoa. Nyt esimerkiksi vieraskielisen koulutuksen järjestämislupien puuttuminen Etelä-Savon ammatillisilta oppilaitoksilta muodostaa keskeisen esteen ulkomaalaistaustaisten työllistymiselle maakunnassa. Vieraskielinen tutkintotarjonta tekisi maakunnasta kansainvälisesti houkuttelevamman paikan työskennellä, opiskella ja yrittää sekä madaltaisi maakunnassa jo olevien maahanmuuttajien koulutukseen osallistumista sekä sujuvoittaisi heidän työllistymispolkujaan.
Aluerakenne ja asuminen
Monipaikkainen Etelä-Savo on harvaan mutta kauttaaltaan asuttu maakunta, joka rakentuu kolmen kaupunkikeskuksen ja maaseututaajamien varaan. Maakunnassa on 70 694 vakinaisesti asuttua asuntoa ja 46 601 vapaa-ajanasuntoa. Kokonaispinta-alasta neljännes on vettä, joissakin kunnissa lähes 40 %. Taajama-aste on Manner-Suomen alhaisin 72,2 % (koko maa 86,6 %), mutta asutus ja palvelurakenne tiivistyvät Etelä-Savossakin. Vesistöjen rikkoman maakunnan pitkien etäisyyksien vuoksi osassa maaseudun kuntakeskuksia (isot paikalliskeskukset) palvelurakenne on toistaiseksi säilynyt kohtuullisen monipuolisena, kun taas pienimmissä maaseututaajamissa on suuria haasteita lähipalveluiden ylläpitämisessä.
Maaseututaajamissa laskeva väestökehitys luo painetta rakenteiden ja palveluiden sopeuttamiseen ja uudelleen järjestelyyn, jota tulisi ohjata nykyistä hallitummin (ns. älykäs sopeutuminen). Toisaalta loma-asutus ja monipaikkaisuus luo maaseututaajamille mahdollisuuksia toimia uudentyyppisinä palvelukeskuksina, mikä tulisi ottaa huomioon osana älykästä sopeutumista.
Liikenne
Maito-, raakapuu- ja bioenergiakuljetukset ovat Itä-Suomelle tyypillisiä ja lisääntyviä kuljetuksia, jotka käyttävät väyläverkkoa myös pääteiden ulkopuolella. Päätieverkko on pääosin kunnossa, mutta sen sijaan vähäliikenteisen tieverkon kunto ei ole raaka-ainehuollon tai matkailuelinkeinon näkökulmasta riittävällä tasolla. Perusväylänpidon rahoitustason tulee mahdollistaa jatkossa korjausvelan vähentäminen myös vähäliikenteisellä tieverkolla. Etelä-Savossa lähtökohtana tulee olla olemassa olevan liikenneinfrastruktuurin parantaminen. Parantamistarpeita liittyy sekä raide- että tieliikenneyhteyksiin ja sujuvien logistiikkajärjestelmien kehittämiseen. Näillä kehittämistoimilla varmistetaan myös huoltovarmuus välittömästi, kestävästi ja kustannustehokkaasti.
Liikennesuorite asukasta kohden Etelä-Savossa on Lapin jälkeen korkein, 10 312 t. v.2021. Liikkuminen maakunnassa perustuu vahvasti henkilöautoiluun. Liikenteen ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää
uusien liikennepalveluiden kehittämiseen ja vaihtoehtoisten polttoaineiden jakeluverkostoon panostamista. Tiiviit kaupunkikeskukset ja niiden läheinen maaseutua tarjoavat hyvät edellytykset kestävien liikkumismuotojen ja -palveluiden lisäämiselle ja kokeiluille.
Nopean laajakaistan tarjonta väh. 100 Mbit/s on Etelä-Savossa 57% kotitalouksista. Toimintavarmat ja nopeat tietoliikenneyhteyden ovat tulleet yhä tärkeämmäksi elin- ja vetovoimatekijäksi etätyön ja digitaalisten palvelujen yleistyessä. Digitaaliset palvelut ja toimivat tietoliikenneyhteydet mahdollistavat edistävät myös liikenteen ilmastotavoitteen saavuttamista, kun palveluiden luokse ei tarvitse liikkua fyysisesti. Harvaan asutussa maakunnassa varsinkin kiinteiden yhteyksien kehittäminen haastavaa ja tarvitsee julkista tukea. Maakunnassa on yhteinen näkemys maakunnan tavoitteellisesta tietoliikenneverkosta, joka perustuu niin kiinteiden kuin mobiilien tietoliikenneyhteyksien rakentamiseen. Tavoitteellisen tietoliikenneverkon toteuttaminen jatkaa Laajakaista kaikille-hankkeessa sekä kyläverkkohankkeissa tehtyä työtä parempien yhteyksien rakentamiseksi.
Ympäristö
LUT-yliopiston selvityksen mukaan Etelä-Savon primäärienergian käyttö v. 2017 oli 7 131 GWh. Primäärienergialähteistä uusiutuvien osuus oli 54% (liikenne ja tuontisähkö mukana). Tuontisähkössä uusiutuvien osuus oli 47%. Kivihiiltä ja raskasta polttoöljyä ei maakunnassa käytetä enää lainkaan (2021). Turpeen osuus on noin 5 % ja siitä on tarkoitus luopua lähes kokonaan vuoteen 2035 mennessä.
Etelä-Savon kasvihuonekaasupäästöt v. 2019 olivat Suomen ympäristökeskuksen arvion mukaan noin 990 ktCO2ekv eli noin 2 % koko Suomen päästöistä (Tilastokeskuksen hieman eri menetelmillä tehty arvio on 1,10 milj. Tn CO2ekv). Eniten päästöjä syntyy energiantuotannosta, liikenteestä ja maataloudesta. Asukasta kohden päästöt olivat 7,4 tCO2e. Kokonaispäästöt ovat laskeneet 26 % vuosina 2005-2019 ja päästöt / asukas 16 %.
Maakunnan pinta-alasta 87 % on metsätalousmaata ja alueella syntyy 8,5 % koko maan vuotuisesta metsien kasvusta. Etelä-Savon metsämaiden puuntuottokyky muuhun Suomeen verrattuna keskimääräistä parempi. Maakunnassa on suhteellisen korkea metsien käyttöaste ja puuston poistuma.
Luonnonsuojeluun varattua maa-alaa on Etelä-Savon pinta-alasta noin 4 % (75 900 ha). Maakunnan alueella kokonaan tai osittain on kolme kansallispuistoa: Linnansaaren, Koloveden ja Repoveden kansallispuistot. Eteläisen Saimaan alue (Etelä-Savo ja Etelä-Karjala sai v. 2021 keväällä Unesco Global Geopark statuksen. Metsähallituksen johdolla selvitetään parhaillaan Saimaan norppasaaristojen saamista Unescon luonnonperintökohteeksi. Lisäksi on käyty keskusteluja Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon kaakkoisrajalla sijaitsevan Haarikon alueen suojelusta kansallispuistona.
Metso-ohjelman avulla pyritään suojelemaan etenkin vanhoja metsiä. Niiden sekä luonnontilaisten suoalueiden suojelu ja säilyttäminen on edelleen ajankohtaista vastapainoa metsien runsaalle talouskäytölle. Maakunnan vesimuodostumista erinomaisessa tai hyvässä tilassa on 97 % järvipinta-alasta ja 82 % jokipituudesta. Saimaannorpan suojelu on tuottanut tulosta ja norppakanta on jo ylittänyt vuodelle 2025 asetetun 400 yksilön määrän (arvio 430-440 norppaa).
Hyvinvointi ja osallisuus
Alueella olevat yhteistyökumppanit, kunnat ja järjestöt ovat muodostaneet erilaisia verkostoja hyvinvointitavoitteiden toteuttamiseksi. Monitoimijaisten kumppanuuteen perustuvien rakenteiden avulla on mahdollistettu asukkaiden hyvinvointia, yhteistä osallistumista ja vaikuttamista. Etelä-Savoon on valmistunut erillinen osallisuusohjelma, jonka keskeinen tavoite on tukea aktiivista kansalaisuutta ja luoda ja tuoda esiin kaikille sopivia vaikuttamisen kanavia. Jo tehty osallisuuden kehittämistyö on hyödynnetty hyvinvointialueen valmistelussa ja entistä vaikuttavampaa osallisuustyötä tehdään eri toimijoiden verkostoyhteistyönä. Aktiivisesti alueella toimivat järjestöt ovat olleet tärkeä voimavara ja yhteistyökumppani julkisille toimijoille ja yrityksille. Järjestöjen ottamista mukaan alueen kehittämiseen tukee myös maakunnallinen
järjestöneuvottelukunta. Asukkaiden ääni kuuluu erilaisissa foorumeissa ja tuottaa päättäjille tietoa asukkaiden näkemyksistä ja niistä tekijöistä, jotka he arvioivat oleelliseksi omalle hyvinvoinnilleen. Lisäksi kunnat ovat hyödyntäneet alueellista hyvinvointikertomusta ja suunnitelmaa omassa hyvinvointityössään.
Kulttuurin ja taiteen merkitys hyvinvointia tuovana tekijänä näkyy aikaisempaa paremmin kuntien hyvinvointikertomuksissa. Lisäksi useissa kunnissa on tehty kulttuurikasvatussuunnitelmia. Erilaisten kokeilujen, kampanjoiden ja kulttuurihyvinvointiin liittyvien hankkeiden avulla on voitu mahdollistaa aikaisempaa laajempi hyvinvointinäkemys maakunnassa. Vuonna 2022 valmistuneessa kulttuuristrategiassa on yhtenä kärkenä kulttuurisen osallisuuden ja kulttuurihyvinvoinnin edistäminen.
Toimintakyvyn ylläpitämiseen liittyvää elintapaohjausta on kehitetty koko maakunnassa ja elintapaverkostoa vakiinnutettu. Etelä-Savossa sairastetaan yleisesti ottaen enemmän kuin maassa keskimäärin (ikävakioitu sairastavuusindeksi 112,4), mutta vähemmän kuin esimerkiksi naapurimaakunnissa Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Sairastavuudessa on kuntakohtaisia eroja. Sairastavuus ja harva asutus luovat erityisiä haasteita ja kustannuspaineita palvelujen järjestämisessä (esimerkiksi laaja tarve kotihoidon kustannuksissa), etenkin kun koronakriisin aikana ja myös pahimman vaiheen jälkeen vaikutukset näkyvät entisestään heikkenevässä kuntataloudessa. Pandemian aikana palveluiden saavutettavuus on aiheuttanut turvattomuuden tunnetta erityisesti heikommassa asemassa olevilla henkilöillä. Koronan vaikutuksesta terveystarkastukset ja varhainen ohjaus (mini-interventiot, jne.) ovat vähentyneet. Pandemian jälkeen korostuvat mielenterveyteen liittyvät ongelmat erityisesti nuorten osalta. Perheissä esiintyvät sosiaaliset ongelmat ovat osittain jääneet piiloon, ja ne voivat aiheuttaa pitkäkestoisia haasteita jatkossa. Mielenterveyden ongelmat, yksinäisyys ja osallisuuden heikentyminen koskettavat myös ikäihmisiä ja työikäisiä.
Maakunnan asukkaat kokevat elämänlaatunsa kohtalaisen hyväksi ja tyytyväisyys asuinalueen olosuhteisiin, erityisesti turvallisuuteen on ollut verrattain korkea. Alueellisen hyvinvointikertomuksen mukaan valtaosa (94,2 %) eteläsavolaisista on tyytyväisiä asuinalueensa turvallisuuteen, mikä on hieman enemmän kuin maassa keskimäärin. Tulonjakoa mittaavalla Gini-kertoimella Etelä-Savon jakauma on tasaisempi (24,9) kuin koko maassa (27,9) keskimäärin. Pienituloisten osuus väestöstä on kuitenkin 15% ja toimeentuloa saaneiden 2,5%. Arvioidaan, että Euroopan turvallisuustilanteen kiristymisen aiheuttama energiakriisi sekä talouden inflaatio tulevat jatkossa lisäämään eriarvoistumiskehitystä sekä turvattomuuden tunnetta.
FinSote 2020 -tutkimuksen mukaan itsensä onnelliseksi kokevien osuus on Etelä-Savossa Suomen 2. korkein. Kouluterveyskyselyn elämänlaatu ja osallisuus -mittareiden mukaan pandemian vaikutukset ovat selkeät erityisesti yksinäisyyden kokemukseen yläkoululaisilla ja 2. asteen opiskelijoilla. Esimerkiksi yhteisöllisyyden osalta indikaattori “ei koe olevansa tärkeä osa koulu- eikä luokkayhteisöä” kertoo yhteisöllisyyden kokemuksen heikentymisestä.
Sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta pitkät etäisyydet ja ikärakenne haastavat yhdenvertaisuuden toteutumista palveluiden sosiaalinen kestävyyden ja asuinalueiden erilaistumisen noustessa haasteiksi myös Etelä-Savossa. FinSote 2020-tulosten perusteella esimerkiksi sähköisten palveluiden käyttämiseen liittyy kaikilla ikäryhmillä huolia.