Aluerakenne, liikenne ja yhteydet
Etelä-Savo on harvaan mutta kauttaaltaan asuttu, vesistöjen rikkoma maakunta, joka rakentuu kolmen kaupunkikeskuksen ja maaseututaajamien varaan. Maakunnassa on 70 388 vakinaisesti asuttua asuntoa ja 46 518 vapaa-ajanasuntoa. Taajama-aste on Manner-Suomen alhaisin 72,2 % (koko maa 86,9 %), mutta asutus ja palvelurakenne tiivistyvät Etelä-Savossakin. Maaseututaajamissa laskeva väestökehitys luo painetta rakenteiden ja palveluiden sopeuttamiseen ja uudelleen järjestelyyn, jota tulisi ohjata nykyistä hallitummin (ns. älykäs sopeutuminen). Väestö ja palveluverkon kehityksen myötä olemassa olevaa rakennettu ympäristö on jäämässä vaajakäytölle tai jopa tyhjilleen, esimerkiksi pienten taajamien SOTE-kiinteistöt. Tämä puolestaan tuo haasteita kuntataloudelle ja kunnallistekniikan, erityisesti vesi- ja viemäverkoston, ylläpidolle. Toisaalta vapautuvat kiinteistöt mahdollistavat maaseututaajamille toimia uudentyyppisinä palvelukeskuksina sekä tarttua loma-asutuksen ja monipaikkaisuuden luomiin kehittämisedellytyksiin.
Tasaisesti maakunnan alueelle sijoittuva asuminen ja loma-asuminen luovat haastetta tuulivoimatuotannon sijoittumiselle, jota osaltaan haastaa myös puolustusvoimien ilmavalvonnan toimintaedellytyksien turvaaminen. Lisäksi Fingridin sähkönsiirtoverkon siirtokapasiteetin riittävyys voi muodostua rajoitteeksi aurinko- ja tuulivoimalahankkeiden rakentumiselle. Näiden haasteiden ratkaisemiseksi on löydettävä valtakunnalliset ratkaisut, jotta puhtaan energian tuotantohankkeita voidaan toteuttaa myös Etelä-Savossa.
Liikenneinfrastruktuurin kunnossapitoon ja parantamiseen on panostettava. Rataverkon kehittämiseen Itä-Suomessa ei ole panostettu samassa mittakaavassa kuin Etelä- ja Länsi-Suomessa. Itä-Suomen saavuttavuus rataverkolla on heikompi kuin Länsi-Suomen, josta henkilöliikenteen matka-ajat Helsingistä ja Helsinkiin ovat lyhentyneet jopa puoli tuntia vuoden 2014 tilanteesta. Savon ja Karjalan radoilla matka-aikojen kehitys on mennyt saman aikaisesti päinvastaiseen suuntaan, ja matka-aikaa on tullut lisää muutamasta minuutista varttituntiin. Itä-Suomen maakuntien yhteisenä tavoitteena alueen saavutettavuuden parantaminen raideliikenteessä ja liikenteen toiminnallisuuden parantaminen niin henkilö- kuin tavaraliikenteessä.
Päätieverkko on pääosin kunnossa, mutta myös sillä on kehittämistarpeita. Maito-, raakapuu- ja bioenergiakuljetukset ovat Itä-Suomelle tyypillisiä ja lisääntyviä kuljetuksia, jotka käyttävät väyläverkkoa myös pääteiden ulkopuolella. Vähäliikenteisen tieverkon kunto ei ole raaka-ainehuollon tai matkailuelinkeinon näkökulmasta riittävällä tasolla. Perusväylänpidon rahoitustason tulee mahdollistaa jatkossa korjausvelan vähentäminen myös vähäliikenteisellä tieverkolla. Itä-Suomen ja koko Suomen turvallisuuden ja huoltovarmuuden varmistamiseksi on kehitettävä myös itä-länsisuuntaisia liikenneyhteyksiä niin rata- kuin tieverkolla. Etelä-Savossa tämä tarkoittaa Laitaatsalmen sillan rakentamista ja Savonlinna-Huutokoski radan avaamista uudelleen liikenteelle. Raide- että tieliikenneyhteyksien lisäksi maakunnassa on panostettava sujuvien logistiikkajärjestelmien kehittämiseen. Näillä kehittämistoimilla varmistetaan myös huoltovarmuus kestävästi ja kustannustehokkaasti.
Muuttuneen toimintaympäristön vuoksi myös Saimaan kanavan liikenne on käytännössä lakannut ja yritykset ovat joutuneet käyttämään vaihtoehtoisia logistiikkaketjuja, yleisimmin on siirrytty käyttämään maantiekuljetuksia. Puuntuonti Venäjältä tapahtui aiemmin rautateitse, nyt muuttuneessa tilanteessa näiden kuljetusten korvaaminen lisää liikennesuoritetta entisestään. Liikennesuorite asukasta kohden Etelä-Savossa on Lapin jälkeen korkein, noin 10 000 autokilometriä henkilöä kohden vuonna 2022. Liikkuminen maakunnassa perustuu vahvasti henkilöautoiluun. Liikenteen ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää uusien liikennepalveluiden kehittämiseen ja vaihtoehtoisten polttoaineiden jakeluverkostoon panostamista. Tiiviit kaupunkikeskukset ja niiden läheinen maaseutua tarjoavat hyvät edellytykset kestävien liikkumismuotojen ja -palveluiden lisäämiselle ja kokeiluille.
Toimintavarmat ja nopeat tietoliikenneyhteyden ovat tulleet yhä tärkeämmäksi elin- ja vetovoimatekijäksi etätyön ja digitaalisten palvelujen yleistyessä. Digitaaliset palvelut ja toimivat tietoliikenneyhteydet mahdollistavat edistävät myös liikenteen ilmastotavoitteen saavuttamista, kun palveluiden luokse ei tarvitse liikkua fyysisesti. Kiinteän nopean laajakaistan (väh. 100 Mbit/s) saatavuus kattaa 59 % Etelä-Savon kotitalouksista. Vastaavasti valokuitu on saatavilla 35 prosenttiin kotitalouksista. Harvaan asutussa maakunnassa varsinkin kiinteiden yhteyksien kehittäminen haastavaa ja tarvitsee julkista tukea varsinkin maaseutualueilla sekä pienemmillä taajama-alueilla. Maakunnassa on yhteinen näkemys maakunnan tavoitteellisesta tietoliikenneverkosta, joka perustuu niin kiinteiden kuin mobiilien tietoliikenneyhteyksien rakentamiseen. Tavoitteellisen tietoliikenneverkon toteuttaminen jatkaa Laajakaista kaikille-hankkeessa sekä kyläverkkohankkeissa tehtyä työtä parempien yhteyksien rakentamiseksi.
”Viitoskäytävä – Kumppanuudella kehittyvä kasvuvyöhyke” käynnistyi loppuvuodesta 2021 ja kestää vuoden 2024 kevääseen saakka. Hankkeen tavoitteena on tuoda esille Viitoskäytävän kansallista merkitystä ja nostaa se yhdeksi Suomen pääkehittämis- ja kasvuvyöhykkeeksi. Viitoskäytävän kasvuvyöhyke on Etelä-Savosta Kainuuseen ulottuva Savon radan ja valtatien 5 muodostama kehittämisvyöhyke sekä edelleen Kainuusta Pohjois-Pohjanmaan kautta Lapin Sodankylään jatkuva valtatien 5 kehittämisvyöhyke. Hankkeessa on vahvistettu kehittämisvyöhykkeen toimijoiden yhteistyötä ja näkemystä kehittämispotentiaalista sekä eri osien luontaisista vahvuuksista. Tuloksien ja toimintamallien juurruttamiseksi yhteistyötä kehittämiskäytävän parissa on jatkettava niin alueen toimijoiden kesken kuin valtion ja aluetoimijoiden kesken.
Elinvoiman laaja-alainen kehittäminen vaatii panostuksia. Asuttu Itä-Suomi on parasta turvallisuuspolitiikkaa.