Suoraan sisältöön

Etelä-Savon skenaariot 2030

Miltä elämä Etelä-Savossa näyttäisi jos ympäristön tila maailmalla heikkenisi jyrkästi ja kaikkialla vallitsisi pula puhtaasta vedestä, elintarvikkeista, energiasta ja hyödynnettävistä luonnonvaroista? Entä miten maakunta menestyisi entistäkin avoimemmassa ja kansainvälisemmässä maailmassa, jossa yhteistyön rakenteet ovat verkottuneita ja rajat ylittäviä? Tai mitä jos maailma sulkeutuisi ja blokkiintuisi geopoliittisen epävakauden ja sotilaallisten levottomuuksien lisäännyttyä?

Muun muassa näitä kysymyksiä pohdittiin Etelä-Savon maakuntaliiton syksyn 2015 aikana toteuttamassa skenaarioprosessissa. Etelä-Savon skenaariot 2030 -prosessissa tunnistettiin Etelä-Savon toimintaympäristön muutoksia, joiden pohjalta rakennettiin neljä vaihtoehtoista ja mahdollista tulevaisuudenkuvaa. Skenaariotyön toteutuksesta vastasi maakuntaliiton ja Etelä-Savon ELY-keskuksen edustajista koottu 11 henkinen projektiryhmä sekä laaja joukko (noin 40 henkilöä) alueen eri sektoreita edustavia toimijoita kolmessa laajemmassa työpajassa. Projektin suunnittelusta ja ohjauksesta sekä skenaariomenetelmän soveltamisesta vastasi Capful Oy.

Skenaariotyön avulla ei pyritty Etelä-Savon todennäköisimmän tulevaisuuden ennustamiseen. Tarkoitus ei myöskään ollut valita yhtä skenaariota muiden joukosta asettamalla skenaariot todennäköisyys- tai proferenssijärjestykseen, sillä tulevaisuudessa todentuvat tapahtumakulut ovat usein yhdistelmiä eri skenaarioista. Skenaarioiden tarkoituksena on ohjata toimijoita ajattelemaan monipuolisesti ja johdonmukaisesti erilaisia vaihtoehtoisia kehityskulkuja ja parantaa ajankohtaisten ilmiöiden ymmärrystä sekä tätä kautta tehostaa päätöksentekoa ja muutosvalmiutta.

Etelä-Savon skenaarioiden rakentamisen lähtökohdiksi nostettiin kansainvälinen verkostoituminen ja päätöksenteko sekä resurssien saatavuus. Ulottuvuuksista ja niiden ääritulemista muodostettiin rakennusteline, jonka varaan lähdettiin rakentamaan ja kuvaamaan neljää erilaista ja useiden tekijöiden dynamiikkaa kuvaavaa tulevaisuuden maailmaa. Prosessissa syntyneet neljä vuotta 2030 kuvaavaa skenaariota ovat: 1. Alueiden Suomi uudessa maailmanjärjestyksessä, 2. EU hiekkalaatikkona, 3. Kekkoslandia 2.0 ja 4. Digiheimojen maailma.

Skenaarioraportti (PDF 1,24 MB)

Alueiden Suomi uudessa maailmanjärjestyksessä

Ilmastonmuutos on voimistunut ennustettua nopeammin. Viimeistään pakon edessä valtioiden välinen yhteistyö on lisääntynyt esimerkiksi pakolaiskriisin hoidossa, köyhyyden poistamisessa ja konfliktialueiden ongelmien ratkomisessa. Ilmastonmuutoksesta ja kiihtyvästä resurssien käytöstä johtuva maapalloa uhkaava resurssiniukkuus on johtanut ympäristö- ja ilmastolainsäädännön tiukentamiseen. Regulaatio lähtee kansainvälisestä yhteistyöstä ja ulottuu myös kansalliselle tasolle. Osana ilmastonmuutoksen hallintaa lentoliikenteen verotusta kiristetään. Kohonneista lentolippujen hinnoista ja kuluttajien vihreämmistä valinnoista johtuen lähimatkailu lisääntyy.

Venäjä on taloudellisesti vaikeiden vuosien jälkeen avautunut maailmalle ja osallistuu kansainväliseen keskusteluun, yhteistyöhön ja vapaaseen markkinaan. Kansainvälisten sopimusten vahvistumisella ja teknologian kehittymisellä on ollut merkittävä rooli yritysten ja yksilöiden aidon kansainvälisen verkostoitumisen mahdollistamisessa. Verkostot avaavat uusia rajat ylittäviä mahdollisuuksia yrityksen koosta tai sijainnista riippumatta. Suomessa biotalouden alalla toimii keskisuuria ja erikoistuneita yrityksiä, joiden kilpailuvaltteja ovat ketteryys ja joustavuus. 

Suomessa hyvinvointiyhteiskunnasta pidetään kiinni väestön ikääntymisestä ja huoltosuhteen muutoksesta huolimatta. Järjestelmän rahoittamiseksi veroja nostetaan ja toimintaa tehostetaan. Suomi halutaan pitää asuttuna ja kansallista aluepolitiikkaa vahvistetaan. Muun muassa raideliikennettä laajennetaan ja korkeakoulutusta tarjotaan ympäri Suomea. Alueelliset itsehallintoalueet kasvattavat rooliaan.

EU hiekkalaatikkona

Resurssiniukkuudesta johtuen raaka-aineiden hinnat ovat korkealla. Pula vedestä ajaa ihmisiä pakolaisuuteen kuivimmilta alueilta. Valtioiden välit kiristyvät pakolaisten sijoituspaikoista päätettäessä. EU pystyy kuitenkin muodostamaan vahvan yhtenäisen linjan ja sulkee ulkorajansa.

EU:n yhdentymiskehitys voimistuu ja ohjausvoimaa siirretään kansalliselta tasolta EU:lle. Kehityksellä pyritään nopeuttamaan päätöksentekoa ja parantamaan alueen kilpailukykyä. EU näyttelee entistä merkittävämpää roolia sekä Euroopan sisäisiä asioita koskevassa päätöksenteossa että globaalissa keskustelussa Kiinan ja USA:n rinnalla. Suuruuden ekonomiasta hyötyvät eurooppalaiset yritykset hyödyntävät Suomen raaka-aineresursseja tehokkaasti.

EU:n määräysvallan lisääntyessä Suomen metsien erityisasemaa ei pystytä puolustamaan. Metsäpohjainen bioenergia menettää asemansa päästöttömänä ja sen polttamista rajoitetaan EU-tasolta. EU:n ohjaus pienentää kansallisen aluepolitiikan roolia. Alueita kehitetään EU-vetoisesti niiden erityisvahvuuksien mukaan. Esimerkiksi maataloustukia ohjataan lähinnä Itä-Eurooppaan ja pohjoisen ulottuvuuden tukia Lappiin. EU-tasoiset investointi- ja aluekehittämisrahat ovat synnyttäneet paikkasidonnaisia klustereita ja osaamiskeskittymiä.

Venäjän ja EU:n vastakkainasettelu on voimistunut pakotteista ja rajojen sulkemisesta johtuen. Venäläisten matkailijoiden määrä on vähentynyt entisestään. Suomessa lähinnä suuret matkailukeskukset vetävät eurooppalaisia ja aasialaisia turisteja. Pienemmillä ja erikoistumattomilla toimijoilla on hankaluuksia houkutella kävijöitä.  

Kekkoslandia 2.0

Globaali polarisoituminen lisääntyy ja geopoliittista epävakautta esiintyy Euroopan lähialueilla. Schengen-alue päätetään purkaa. EU heikentyy talouden romahduksen seurauksena. Jäsenmaiden välit tulehtuvat ja euroalue hajoaa. Useat maat kärsivät valuuttakriisistä ja yrittävät sopeuttaa omaa sisäistä talouttaan uuteen tilanteeseen. Suomen taantuma syvenee.

Heikko talouskehitys vähentää raaka-aineiden ja luonnonresurssien kysyntää. Kansallinen protektionismi on lisääntynyt voimakkaasti. Valtiot pyrkivät toipumaan euroalueen hajoamisesta ja suojelevat omia talouksiaan esimerkiksi tullien, tariffien ja kansallisten avustusten voimin. Suomi luopuu Venäjä-pakotteista ja lisää kahdensuuntaista kaupankäyntiä Venäjän kanssa.

Suomessa heikko talouskehitys kaventaa hyvinvointivaltiota ja lisää keskittymiskehitystä. Valtiolla ei ole varaa osoittaa resursseja aluepolitiikkaan, mikä johtaa maaseudun näivettymiseen kasvukeskusten ulkopuolella. Töitä on tarjolla vain suuremmissa kaupungeissa, jonne erityisesti nuoret muuttavat  uramahdollisuuksien perässä.

Kotimaiset suuret metsäteollisuuden ja energia-alan yhtiöt kilpailevat biotalouden resursseista. Suuret yhtiöt hyötyvät kokemuksesta ja suuruuden ekonomiasta. Vienti kuitenkin takkuaa euroalueen hajoamisen ja protektionismin takia. Heikosta taloustilanteesta, kansallisesta protektionismista ja Schengen-alueen purkamisesta johtuen matkailu tyrehtyy muualta kuin Venäjältä.

Digiheimojen maailma

Teknologian ja digitalisaation nopea kehitys on mullistanut niin elinkeinoelämän, yhteiskunnan kuin yksilöidenkin toimintamallit ja ajattelutavan. Teknologiakehitys on mahdollistanut luonnonresurssien tehokkaamman käytön. Osaamisen, uusien innovaatioiden ja tuotekehittelyn myötä syntyy merkittäviä säästöjä ja lisäresursseja. Automaatio, robotiikka sekä älykkäät laitteet ja järjestelmät ovat osa arkipäivää. 

Valtioiden rooli globaalissa päätöksenteossa on kaventunut ja valtaa siirtynyt ylikansallisille organisaatioille.  Sääntely on madaltunut ja toimintatapoja muokattu vastaamaan uutta maailmaa. Elinkeinorakenne on muuttunut voimakkaasti ja täysin uusia liiketoimintamalleja on tullut markkinoille. Toimialojen väliset rajat ovat hämärtyneet. Palveluliiketoiminta on kasvattanut suhteellista osuuttaan voimakkaasti. Perinteisen raskaan teollisuuden työvoima on lähes korvattu automaatiolla, mikä on aiheuttanut työttömyyttä.

Korkean palkka- ja koulutustason maissa jalostusarvot ovat nousseet entisestään. Ihmiset tekevät työtä ja kouluttautuvat ajasta ja paikasta riippumatta. Työ on entistä globaalimpaa ja verkottuneempaa. Työn ja vapaa-ajan rajat häilyvät ihmisten ollessa jatkuvasti kytköksissä kumpaankin. Työtä voidaan tehdä täyspainoisesti myös kaupunkikeskittymien ulkopuolella, mikä on muodostanut vastavoiman keskittymiskehitykselle.