Ympäristön tila
Luonnonvarat
Etelä-Savon pinta-alasta noin 26 prosenttia on vesistöjä ja maakunnassa on rantaviivaa noin 28 000 kilometriä. Järvien luokitellusta pinta-alasta 98 % ja lukumäärästä 95 % on erinomaisessa tai hyvässä ekologisessa tilassa. Tyydyttävään luokkaan kuuluu 1,5 % järvipinta-alasta (22 järveä) ja välttävässä tilassa on 4 järveä (0,2 % järvipinta-alasta). Huonoksi luokiteltavia järviä ei esiinny lainkaan. Luokitelluista jokipituuksista 79 % on hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa. Paitsi puhdasta vettä, alue antaa myös runsaita kalasaaliita: koko maan sisävesien kaupallisen kalansaaliin arvosta 34 % ja muikkusaaliista yli puolet tuotetaan Saimaan alueella.
Yhdyskuntien vedenotto perustuu lähes kaikkialla pohjaveteen. Suojelu- ja kunnostustoimenpiteitä tarvitaan neljässä huonossa kemiallisessa tilassa olevalla pohjavesialueella. Riski- ja selvitystarvealueita on tunnistettu 11. Käynnissä oleva GTK:n Mikapo-hanke kehittää kalliopohjaveden hyödyntämistä.
Etelä-Savon maa-alasta 86 % on metsätalousmaata. Metsien puuston kasvu on ollut korkealla tasolla, mutta myös lähivuosien hakkuumäärät ja puuston luontainen poistuma ovat olleet suuria. Vuosina 2019–2023 toteutunut hakkuumäärä oli 98 % suurimmasta ylläpidettävissä olevasta hakkuumäärästä ja tällä hetkellä Etelä-Savon metsistä saatavat hakkuutulot ovat Suomen suurimmat kunnittain tarkasteltuna. Noin 40 prosenttia maakunnan kokonaisenergiasta ja pääosa kaukolämmöstä saadaan metsäbiomassasta. Metsien käytön lisäämiselle nykyisestä tasosta ei juurikaan ole mahdollisuuksia.
Etelä-Savon metsien talous- ja monikäytössä korostuvat vesiensuojelu, metsä- ja järviluonnon monimuotoisuus, metsien terveys ja vesistöjen puhtaus. Etelä-Savon metsillä on myös moniarvoisia linkityksiä Itä- ja Järvi-Suomen metsien käyttöön sekä metsien lajistoihin. Metsien taloudellisen, ekologisen ja sosiaalisen käytön yhteensovittaminen painottuu laajalla alueella asuvien yksityisten metsänomistajien metsiin. Monipuolisesta metsäluonnosta on hyötyä ilmastonmuutoksen hillinnän ja etenkin siihen sopeutumisen lisäksi ekosysteemipalveluiden turvaamisessa sekä virkistys- tai matkailukäytössä.
Suoalaa Etelä-Savossa on vähän ja siitäkin on ojitettu yli 80 %. Suot keskittyvät maakunnan luoteisosaan Savonselän vedenjakaja-alueelle. Etelä-Savon maa-ainesvarat (sora, hiekka ja kalliokiviaines) on v. 2014 arvioitu riittävän noin 230 vuodeksi silloisella kulutuksella. Kulutus on kuitenkin ollut viimeisen 10 vuoden aikana noin kolmanneksen arvioitua pienempi. Pulaa maa-aineksista ei lähivuosina maakuntaan tule. Metallimalmikaivoksia ei ole toiminnassa. Savonrannalla on vuolukivikaivos ja Mäntyharjulla oliviinikaivos.
Ympäristön suojelu
Lakisääteisiä luonnonsuojelualueita on noin 4,5 % maakunnan maa-alasta. Maakunnan alueelle ulottuu kolme kansallispuistoa: Linnansaari, Kolovesi ja Repovesi. Saimaan suurien vesistöjen saaristoalueet kuuluvat myös Natura 2000 –verkostoon ja kattavat valtaosan saimaannorpan elinalueesta. Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon alueella sijaitsee myös Unescon maailmanperintöstatuksen saanut Saimaa Unesco Global Geopark.
Uhanalaisista lajeista saimaannorpan suojelu on tuottanut tulosta, ja norppia arvioidaan olevan 495 yksilöä. Sen sijaan Saimaan jalokalakannat (saimaanlohi, saimaannieriä, järvitaimen, harjus) ovat edelleen äärimmäisen uhanalaisia. Vaelluskalojen kulkuesteiden purkaminen on tärkeää ja kunnostettavia virtavesiä on paljon.
Ilmastotavoitteet
Etelä-Savon maakuntastrategian mukaan alueen ympäristötavoitteet keskittyvät ilmastoneutraaliuden, luonnonvarojen kestävän käytön ja uusiutuvan energian edistämiseen. Maakunta tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä ja pyrkii saavuttamaan Suomen pienimmät CO2-päästöt per asukas vuoteen 2030 mennessä. Metsätaseen tasapainottaminen on myös keskeistä. Etelä-Savosta Pieksämäen kaupunki ja Sulkavan kunta ovat liittyneet Hiilineutraalit kunnat (Hinku-kunnat) verkostoon vuonna 2022.
Etelä-Savon maakunnan kaikki kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2023 873,5 ktCO2e, mikä on noin 2,4 % koko Suomen päästöistä. Päästöt kokonaisuudessaan vähenivät vuosien 2007 ja 2023 välillä 47 %, ja päästöt asukasta kohden 40 %. Etelä-Savossa suurimmat päästöt tulevat tieliikenteestä ja maataloudesta sekä työkoneista ja kaukolämmöstä.
Etelä-Savon ilmastotiekartta on julkaistu v. 2024. Yhtä lukuun ottamatta myös kaikki Etelä-Savon kunnat ovat laatineet omat ilmasto-ohjelmansa. Ilmasto-ohjelmia toteutetaan pääasiassa hankkeilla. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on ilmastotiekartassa mukana, varsinkin Metsä-painopisteessä. Maakunnallisessa metsäohjelmassa (luonnos, 2025) ilmastonmuutokseen sopeutuminen on mukana. Ilmastonmuutoksen nopean etenemisen ja ilmastoriskien takia sopeutuminen ja äärisäihin varautuminen tulee pitää mukana muillakin aloilla. Siksi Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja sen hillintä on tämän Etelä-Savon maakuntaohjelman sekä Älykkään erikoistumisen suunnitelman läpileikkaavana tavoitteena.
Vuonna 2022 valmistui Etelä-Savon siniviherrakenne ja ekosysteemipalvelut -selvitys, jossa tunnistettiin 11 luonnon monimuotoisuuden ydinaluekokonaisuutta sekä niiden väliset sini-viheryhteydet. Luonnon monimuotoisuutta edistetään Metso- ja Helmi -ohjelmien avulla. Helmi-ohjelmassa hoidetaan, kunnostetaan ja ennallistetaan uhanalaisia luontotyyppejä ja lajien elinympäristöjä. Toimet kohdistuvat Etelä-Savossa perinnebiotooppeihin, lintuvesiin, pienvesiin, soihin ja metsiin. METSO-ohjelman kautta turvataan metsien monimuotoisuutta suojelemalla monimuotoisten metsien luontoarvoja vapaaehtoisuuteen perustuen korvausta vastaan. Vanhojen metsien sekä luonnontilaisten suoalueiden suojelu ja säilyttäminen on edelleen ajankohtaista vastapainona metsien runsaalle talouskäytölle.
Energia
Etelä-Savon uusiutuvan energian käyttöaste oli v. 2022 57 %. Primäärienergian kulutus laski edelleen hiukan ollen nyt 7918 GWh. Puuenergian käyttö nousi 225 gigawattituntia. Uusiutuvan energian käyttöasteen nousua selittää tuontisähkön mukana tuleva fossiilisen osuuden lasku ja turpeen käytön väheneminen. Energiaomavaraisuusaste Etelä-Savossa on 48 %.
Energiantuotannon kasvihuonekaasupäästöt ovat laskeneet Etelä-Savossa nopeasti vuosina 2005–2021, yhteensä 48 %. Vihreän siirtymän energiahankkeita (aurinko- ja tuulivoimapuistoja) on viime vuosina suunniteltu/käynnistynyt useita. Lisäksi vireillä on liikennepolttoaineisiin liittyviä hankkeita. Uusiutuvan energian tuotannon pullonkaulaksi Itä-Suomessa on muodostumassa puolustusvoimien tutkien lisäksi riittämätön energiansiirtoverkko. Fingridin tulee jatkossa investoida myös Itä-Suomen siirtoverkkojen kehittämiseen. Tämä loisi mahdollisuuksia myös uusiutuvan energian tuotannon ympärille rakentuvien teollisten keskittymien kehittämiseen.
Etelä-Savon energiastrategia vuoteen 2035 valmistui alkuvuonna 2025 ja siinä linjataan kärjiksi 1) Voimakas sähköistyminen 2) Energia-alan koulutus ja osaava työvoima 3) Huoltovarmuus ja 4) Energialiiketoiminnan edistäminen.